Rakkaalla naapurilla on monta nimeä

Nyt, kun taloyhtiön hiekkalaatikko on viimein tullut tutuksi, olen huomannut, etten tunne oikeastaan ketään naapuriani nimeltä. Kaikki naapuruston kymmenkunta lasta ovat tietysti jo sydänystäviäni, koska he ensimmäisellä kerralla nähdessään sanovat kiltisti heti nimensä ja ikänsä.

”Moi, mää on Malja-Telttu ja mää oon melkein neljä vuotta. Kuka sun nimi on?”

Nimitietämättömyys tuottaa tuskaa juoruillessamme vaimokkeen kanssa toisillemme pihan tapahtumista. Kun pihassa käyskentelee joku naapurinsetä ja näitä naapurinsetiä sattuu olemaan 13, en tietenkään voi käyttää hänestä juorutessani pelkästään nimitystä naapurinsetä, koska se olisi vähän epätarkka määritelmä. Onkin täytynyt kehitellä lähes kaikille naapurustomme aikuisasukkaille erittäin kuvaavat lempinimet, jotka muuten kaikki ovat huonon huumorintajumme tuotoksia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin myös rakkaalla naapurilla. Esitelläänpä omista naapureistamme nyt muutama.
Heitä ovat muun muassa:
Luppasilmä, jonka yläluomien velttous estää suoran katsekontaktin. Silti hän on vaimonsa rouva Superkyylän kanssa taloyhtiömme pahin kyttäyspariskunta. Luomissa on todennäköisesti jotkin huipputeknologiset röntgen- ja/tai lämpösuotimet, joiden avulla Luppasilmä skannaa koko naapuruston. Mainittakoon myös Luppasilmän ja Superkyylän jo kotoa pois muuttanut, silloin tällöin vanhemmillaan käyvä, neiti Mikroshortsi, joka lempinimensä mukaisesti verhoaa itsensä huhtikuusta marraskuuhun pakarat paljastaviin pöksyihin. Tässä kohtaa on huomautettava, että vaimoke huomasi tämän poikkeavan pukeutumistyylin, en minä. Pois se minusta.
Teltta, jolla on päällään aivan jumalattoman iso takki. Jos pääaukosta laittaisi telttakepin pystyyn ja venyttäisi kankaan kulmista pinkeäksi, saisi vähintään neljälle ihmiselle soveltuvan nukkumapaikan. Todennäköisesti takin povitaskuihin mahtuu koko porukalle vielä makuupussitkin mukaan.
Klonkku, jonka kävelytyyli on matkittu kaimaltaan.
Hippi, jonka yleisilme viittaa luonnonmukaiseen elämäntyyliin.
Kanteletar, jonka perhe rämpyttää iltaisin vähän kaikenlaisia kielisoittimia.

IMG_3409

Väkisinkin tulee mieleen muutama vuosi takaperin naapurissamme asuneet Juoppohullut, jotka ensin ottivat ja sitten läiskivät menemään. Pariskunnan nainen sai lisänimen Näyttelijä, koska kerran soittaessamme virkavallan selvittämään heidän raastavaa tappeluansa, mies oli ehtinyt ennen poliisin tuloa luikkia karkuun ja nainen ilmoitti poliisille vain yksin harjoittelevansa näytelmää eläytyen hyvin voimakkaasti. Seuraavana päivänä Näyttelijä kävi ovellamme naureskelemassa tapahtunutta ja piti poliisia liioiteltuna. Tapauksen jälkeen emme enää soitelleet poliisille, vaikka välillä saattoi kuulostaa siltä, että näytelmäharjoittelujen aikana tulkinta äityi tappelukohtauksissa erittäinkin realistiseksi. Lähinnä teki mieli aplodeerata taidokkaalle näyttelemiselle, mutta senkin jätimme väliin, peläten sen aiheuttavan joutumisen mukaan seuraavaan tappelukohtaukseen.

Mummolassa käydessämme pihalla käyskentelevät ainakin Hihhuli, joka aikoinaan julisti vähän liiankin raivoisasti Sanaa kotonaan ja sai varoituksen lisäksi lisänimen sekä Vakooja, joka kesät talvet käyttää vaatetusta, jonka alta näkyvät vain hänen silmänsä. Siinä hattu-kauluri-yhdistelmässä on jotain ninjamaisen tyylikästä.

Sellaisia. Täytynee käydä tekemässä sinunkaupat ainakin omien naapureiden kanssa, ennen kuin tytöt oppivat puhumaan. Säästynee kiperämmiltä tilanteilta.

”Moi Klonkku, mää oon neiti V tosta naapurista.”

Rakkaudella kaikille naapureille,
Se naapurin rillipääkloppi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s